Oon pahoillani päivitystahdista, en selkeästikään vain osaa tätä. Kuukauden takaisia tapahtumia en edes yritä muistella, mutta toissaviikonloppuna tuli kipaistua viron mailla rehellisellä ryyppyreissulla.

Ensimmäinenä stoppina tiettykin super-alko. (Kuvassa vasemmalta lähtien: arttu, anu, elina, noora, tuomas, laura, olli, niklas, viivi, meh, tiina, toni & minna)

Ja dagen efter alkoi mojitolla (toni, nikla, laura, meh, noora, olli)

Reissun jälkeen jatkettiin vielä sunnareille ja oli kaiken kaikkiaan oikein kiva viikonloppu, Helsingissä on aina huippua käydä.

Viime viikon sovitin sitten syntejäni vanhempien luona raksalla isin apuna. Harmittaa vähän kun ei sattunut äkkipakkauksessa kamera kyytiin, mutta oli itse työskentely oli yllättävän jees. Tuollainen muutaman päivän keikkaluontoinen työ sopii mulle aika hyvin.

Tulin siis vasta eilen kotiin, ja menin siinä sit kirjastoon tarkoituksena palauttaa muutama luettu teos (Ray Loriga - Kirkkaalta taivaalta, Vladimir Nabokov - Silmä, Tom Hodgins - Joutilaita iloja. Mainoita jokainen), mutta en vaan osaa hillitä itseäni siellä ja mukaan tarttui taas uusia kirjoja ja levyjä. Yksinkertaisesti vaan rakastan lukea; proosaa, runoja, eri alojen kirjallisuutta elämänhallintaoppaista teoreettiseen aikamatkailuun ja kaikkea mahdollista. Myönnän että ahnehdin aina joskus enemmän kuin mitä ehdin lukea, kun tässä elämässä pitää tehdä vähän kaikkea muutakin. Haaveilen sellaisesta katoan vuodeksi maailmasta -majasta jossain kirjaston/antikvariaatin nurkassa...

Nykyään mulla on aina kolme kirjaa yhtä aikaa luennassa: yksi jotain tosi helppoa proosaa (Harry Potter ja Feeniksin kilta), toinen vähän raskaslukuisempaa (Vladimir Nabokov - Lolita) ja kolmas jotain tiettyä alaa (Leena Tähtinen - Kuolleiden kanssa kassajonossa). Plus mahdollisesti jotain runoja (Tommy Tabermann - Tähtiä kämmenellä) ja tällä hetkellä mulla on taustalla luennassa koko ajan kuvassakin näkyvä Esa Saarisen filosofian yleisteos.

Levyjä oon ruvennut lainaamaan, kun mua alkoi kyrsimään huonolaatuiset biisit ja spotifyn jatkuvat mainokset, joten siirrän levyt koneelle sitä mukaa kun niitä kuuntelen. Kirjaston valikoimasta löytyy kyllä melkein kaikki mitä haluan, ja onpahan sit ~90% musiikista oikeasti miellyttävää kuunnella. Jos törmään esim johonkin mielenkiintoiseen arvosteluun, on spotify kyllä vailla vertaa, mutta tähän asti multa on kyllä kadonnut kaikki suunnitellut levyt mielestä kun oon vaan alkanut selailemaan niitä hyllyjä.

Nyt kun oon viime viikon töiden ja vaatimattomasti kuukauden myöhässä saapuneen asumituen jälkeen suhteellisen rahoissani, ajattelin tilata itselleni jotain kivaa:

Radiolaukaisin salamalle n. 13e

Ainakin tuollainen olisi tulossa jostain hyvin kaukaa ja halvalla. Tavallaan houkuttaisi ostaa myös tällainen:

Keksiökytkentäjohto 30e

Yllä olevan kanssa toimisi nimittäin E-TTL, eli valotuksen mittaus, kun taas radiolaukaisin vain yksinkertaisesti laukaisee salaman. Suunnitellussa kuvaustilanteessa ei ole niin väliksi, vaikka vanhemmanpuoleinen salamani ei sisälläkään itsessään säätömahdollisuuksia, mutta muuttuvissa olosuhteissa pelkkä laukaisin ei paljoa lämmitä. Johtoversio on sitten muutoin hyvin rajallinen, obviously, eikä sille ihan oikeaa tarvetta paljon olisi, verrattuna johonkin semi-paskaan jalustaan jonka sais melkein samaan hintaan.

Saa nähdä mitä muuta keksin tilailla, ainakin jotain vaatetta vois!

Loppuun vielä random-otos yöltä x

Viime viikko oli melkoista pyöritystä ensimmäistä kertaa 33-vuotisen historiansa aikana Suomessa järjestettävän ejc:n parissa, joka suureksi ilokseni asettui vielä Joensuuhun! Tää tapahtuma ei itsestään suurta melua pidä, ja osallistujat olivatkin valtaosaksi pitkän linjan jonkkaajia ympäri Euroopan, eikä paikallisia näkynyt kuin ihan viimeisinä päivinä pääesityksissä. Alan ainoana tapahtumana se nauttii harrastajien parissa kuitenkin sellaista arvostusta ettei osanottajista ole kyllä pulaa. Mut voi että olin taivaissa tuon kanssa. Aloitin itse jönglööraamisen vajaa vuosi sitten, kun pakoilin töitä siviilipalveluspaikassani Joensuun normaalikoulun ala-asteella pallovarastoon ja päätin vaan opetella edes jotain hyödyllistä sen vuoden aikana. Oon aina halunnut osata jonkata, ja kun cascade alkoi ensimmäistä kertaa sujuvasti pyörimään, niin jäin ihan koukkuun. Alun turhautumisen jälkeen kehitys on melko nopeaa, opittavaa riittää ihan loputtomiin asti, enkä ole rehellisesti saanut mistään tekemisestä niin täydellistä ja hyvältä tuntuvaa flowia päälle kuin noiden pallojen viskelemisestä oikean musiikin kanssa. Suosittelen lämpimästi tutustumaan lajiin, ihan uskomattoman palkitsevaa hommaa. Ja vaikka jonlöörauksella yleensä viitataankin vain pallojen heittelyyn, niin laji on tosiasiassa paljon laajempi valikoimaltaan keiloista kontaktipalloihin, diaboloon, devilstickiin ja vaikka mihin. En ole varma mihin virallinen raja vedetään, mutta itse miellän lajin yhteyteen hyvin luontevasti myös yksipyöräiset ja kaikennäköisen akrobatiankin.

Viime viikon päivät kuluivat tosiaan tyyliin: heräsin, menin workshopeille ja katselemaan harjoittelevia ihmisiä, tulin kotiin syömään, päiväuneilin, treenasin, menin katsomaan esityksiä, ja petiin joskus puoliltaöin. En vois ehkä kuvitella parempaa elämää. Esityksiä riitti palkatuista ammattilaisista ihan mielettömiin open stage -vetoihin, enkä osaa edes kuvitella miten monta tuntia harjoitusta niiden lahjakkaimpien tasolle päästäkseen tarvitsisi. En oo löytänyt netistä mitään näkemääni vastaavaa temppuilua, eikä mitkään youtube-videot tekis niille kunniaa. Iso osa esityksistä oli tosi performanssimaisia, ja paljon muuta kuin pelkkää teknistä kikkailua. Viihdyttävyyteen vaikutti taidon lisäksi vähintään yhtä paljon kyky parsia kasaan eritasoisia ja -vauhtisia temppuja, liittää esitykseen muita taiteenlajeja (monessa oli mukana tanssia, akrobatiaa, draamaa, jopa runonlausuntaa nähtiin), musiikki, heittojen synkronointi siihen, kekseliäisyys ja tunnelman luominen. Teknisesti häkellyttävien esitysten sijaan jäi parhaiten mieleen sellaiset joiden aikana ei edes oikein muistanut istuvansa katsomossa satojen muiden ihmisten seassa. Plus yksi jonka hyvin sekopäinen liverumpali riisuuntui lavalla alastomaksi. Show päättyi itse esiintyjän syöksyyn rumpusetin/rumpalin päälle.

Avajaiskulkuetta

Mies joka hyppi yksipyöräisellä hyppynarua epätaisella maalla eh

Bändin vasemmanpuolisin jäsen veti myös vähintään mielenkiintoisen laughing workshopin

Vähän valtavirrasta poikkeavaa jonglöörausta

Pappa san franciscosta, bravuurina jonkata ja soittaa huilua samanaikaisesti

Luovissa tempuissa saa Jay Gilligania lahjakkaampaa etsiä - kuvassa kaveri jonkkaa lankakerillä lankojen päät käsissään

Tästä esityksestä ei ainakaan katsottavaa puuttunut, taustalla live-dj

Kontaktipallo, uusi oikein kivalta vaikuttava hankinta

Pallot, joista tällä hetkellä pysyy ilmassa jollain tapaa neljä. Henkilökohtaisesti suosin kolmella temppuilua, mutta useammalla opettelu parantaa heittoja

Isä osti nää mulle lahjaksi kun opetin sille cascaden. Valitsin äkkiä ehkä vähän huonot, mutta ylipäätänsä tykkään keiloista ihan sikana

Viime viikolla selkeni myös, että vietän elokuun työttömänä ja varsin rahattomana, mut asiaa mietittyäni en ole asiasta laisinkaan harmistunut - päinvastoin. Tässä maailmassa ei ole montaa hommaa, jota voisin kuvitella tekeväni mielelläni, enkä ymmärrä miksi mun pitäisi tehdä jotain muuta, kun koen tulevani tuilla toimeen ihan mainiosti. No okei nyt en saa mitään tukeakaan, mut onneks on vielä vähän säästöjä kesän reissaamisen jäljiltä. Bottom line: mieluummin elän vähällä rahalla suunnaten toimeliaisuuteni ilmaisiin/ jo kustannettuihin harrastuksiin, joita mulla tosiaan riittää, kuin teen päätoimisesti jotain mitä en oikeasti halua ostaakseni vaatteita ja jotain kalliimpaa ruokaa, tai muuta vastaavaa. Keikkaluonteinen duuni taskurahan ansaitsemiseksi menisi, mutta heikonlaista on tuo tarjonta. Aihepiiri sattuu nyt pyörimään päässä vähän laajemminkin istuttuani parin filosofiluonteisen retkukaverin kanssa iltaa vielä tuossa muutama tunti sitten, mutta asiasta ehkä lisää myöhemmin.

xoxo, vai mitä näillä bloggaajilla nyt onkaan tapana sanoa.

Sunnuntai

Painiskelin pitkään sen kanssa olisiko mun fiksumpaa tehdä itselleni käyttäjätunnus jollekin valokuvausfoorumille, ja keskittyä kirjoittamisen puolella livejournaliin, mutta mua vaan kiehtoo jokin tässä blogin pitämisessä. Ehkä en koe tyydyttäväni avautumisen tarvettani yleismaallisista asioista lj:ssä. Todennäköisesti vakavimmat kuvausprojektini tulen asiallisen palautteen toivossa sijoittamaan myös jollekin alan sivustolle.

Mutta enemmän olennaisiin asioihin: kuten jo kuvauksesta selviää, pyrin päivittämään tänne mahdollisimman paljon kuvia, toivottavasti näin motivoiden itteäni useammin etsimen taakse, ja kertomaan ihan jokapäiväisestä elostani. Ikävä kyllä iso osa mun elämästä tapahtuu korvien välissä, joten potentiaalisten lukijoiden kannattaa varautua myös aika "diippiin shittiin" moninaisten asioiden saralta. Satunnaisten olemassaolon syvimpien merkitysten pohdinnan etc. vastapainoksi oon ajatellut myös toimittaa kaikennäköistä tutoriaalia valokuvauksesta. Vaikken olekaan asiakseni kovin kauaa valokuvannut, niin on mun tapaista ottaa siitä selville kaikki mitä en tiedä. Ammattilaiset erikseen, mutta mulla on perusasiat hyvin hallussa. Saa kysyä jos jokin askarruttaa!