Viime viikko oli melkoista pyöritystä ensimmäistä kertaa 33-vuotisen historiansa aikana Suomessa järjestettävän ejc:n parissa, joka suureksi ilokseni asettui vielä Joensuuhun! Tää tapahtuma ei itsestään suurta melua pidä, ja osallistujat olivatkin valtaosaksi pitkän linjan jonkkaajia ympäri Euroopan, eikä paikallisia näkynyt kuin ihan viimeisinä päivinä pääesityksissä. Alan ainoana tapahtumana se nauttii harrastajien parissa kuitenkin sellaista arvostusta ettei osanottajista ole kyllä pulaa. Mut voi että olin taivaissa tuon kanssa. Aloitin itse jönglööraamisen vajaa vuosi sitten, kun pakoilin töitä siviilipalveluspaikassani Joensuun normaalikoulun ala-asteella pallovarastoon ja päätin vaan opetella edes jotain hyödyllistä sen vuoden aikana. Oon aina halunnut osata jonkata, ja kun cascade alkoi ensimmäistä kertaa sujuvasti pyörimään, niin jäin ihan koukkuun. Alun turhautumisen jälkeen kehitys on melko nopeaa, opittavaa riittää ihan loputtomiin asti, enkä ole rehellisesti saanut mistään tekemisestä niin täydellistä ja hyvältä tuntuvaa flowia päälle kuin noiden pallojen viskelemisestä oikean musiikin kanssa. Suosittelen lämpimästi tutustumaan lajiin, ihan uskomattoman palkitsevaa hommaa. Ja vaikka jonlöörauksella yleensä viitataankin vain pallojen heittelyyn, niin laji on tosiasiassa paljon laajempi valikoimaltaan keiloista kontaktipalloihin, diaboloon, devilstickiin ja vaikka mihin. En ole varma mihin virallinen raja vedetään, mutta itse miellän lajin yhteyteen hyvin luontevasti myös yksipyöräiset ja kaikennäköisen akrobatiankin.

Viime viikon päivät kuluivat tosiaan tyyliin: heräsin, menin workshopeille ja katselemaan harjoittelevia ihmisiä, tulin kotiin syömään, päiväuneilin, treenasin, menin katsomaan esityksiä, ja petiin joskus puoliltaöin. En vois ehkä kuvitella parempaa elämää. Esityksiä riitti palkatuista ammattilaisista ihan mielettömiin open stage -vetoihin, enkä osaa edes kuvitella miten monta tuntia harjoitusta niiden lahjakkaimpien tasolle päästäkseen tarvitsisi. En oo löytänyt netistä mitään näkemääni vastaavaa temppuilua, eikä mitkään youtube-videot tekis niille kunniaa. Iso osa esityksistä oli tosi performanssimaisia, ja paljon muuta kuin pelkkää teknistä kikkailua. Viihdyttävyyteen vaikutti taidon lisäksi vähintään yhtä paljon kyky parsia kasaan eritasoisia ja -vauhtisia temppuja, liittää esitykseen muita taiteenlajeja (monessa oli mukana tanssia, akrobatiaa, draamaa, jopa runonlausuntaa nähtiin), musiikki, heittojen synkronointi siihen, kekseliäisyys ja tunnelman luominen. Teknisesti häkellyttävien esitysten sijaan jäi parhaiten mieleen sellaiset joiden aikana ei edes oikein muistanut istuvansa katsomossa satojen muiden ihmisten seassa. Plus yksi jonka hyvin sekopäinen liverumpali riisuuntui lavalla alastomaksi. Show päättyi itse esiintyjän syöksyyn rumpusetin/rumpalin päälle.

Avajaiskulkuetta

Mies joka hyppi yksipyöräisellä hyppynarua epätaisella maalla eh

Bändin vasemmanpuolisin jäsen veti myös vähintään mielenkiintoisen laughing workshopin

Vähän valtavirrasta poikkeavaa jonglöörausta

Pappa san franciscosta, bravuurina jonkata ja soittaa huilua samanaikaisesti

Luovissa tempuissa saa Jay Gilligania lahjakkaampaa etsiä - kuvassa kaveri jonkkaa lankakerillä lankojen päät käsissään

Tästä esityksestä ei ainakaan katsottavaa puuttunut, taustalla live-dj

Kontaktipallo, uusi oikein kivalta vaikuttava hankinta

Pallot, joista tällä hetkellä pysyy ilmassa jollain tapaa neljä. Henkilökohtaisesti suosin kolmella temppuilua, mutta useammalla opettelu parantaa heittoja

Isä osti nää mulle lahjaksi kun opetin sille cascaden. Valitsin äkkiä ehkä vähän huonot, mutta ylipäätänsä tykkään keiloista ihan sikana

Viime viikolla selkeni myös, että vietän elokuun työttömänä ja varsin rahattomana, mut asiaa mietittyäni en ole asiasta laisinkaan harmistunut - päinvastoin. Tässä maailmassa ei ole montaa hommaa, jota voisin kuvitella tekeväni mielelläni, enkä ymmärrä miksi mun pitäisi tehdä jotain muuta, kun koen tulevani tuilla toimeen ihan mainiosti. No okei nyt en saa mitään tukeakaan, mut onneks on vielä vähän säästöjä kesän reissaamisen jäljiltä. Bottom line: mieluummin elän vähällä rahalla suunnaten toimeliaisuuteni ilmaisiin/ jo kustannettuihin harrastuksiin, joita mulla tosiaan riittää, kuin teen päätoimisesti jotain mitä en oikeasti halua ostaakseni vaatteita ja jotain kalliimpaa ruokaa, tai muuta vastaavaa. Keikkaluonteinen duuni taskurahan ansaitsemiseksi menisi, mutta heikonlaista on tuo tarjonta. Aihepiiri sattuu nyt pyörimään päässä vähän laajemminkin istuttuani parin filosofiluonteisen retkukaverin kanssa iltaa vielä tuossa muutama tunti sitten, mutta asiasta ehkä lisää myöhemmin.

xoxo, vai mitä näillä bloggaajilla nyt onkaan tapana sanoa.